Wikipedia



 

Lysergidihapon dietyyliamidi
IUPAC-nimi	(6aR,9R)-N,N-diethyl-7-methyl-4,6,6a,7,8,9- hexahydroindolo-[4,3-fgquinoline-9-carboxamide;
Kemiallinen kaava	C20H25N3O
Molekyylimassa	323.43 g/mol

Lysergidihapon dietyyliamidi on luonnossa esiintymätön orgaaninen yhdiste, joka tunnetaan päihteenä sen tuottamien voimakkaiden psykoaktiivisten vaikutusten takia. Yhdistelmä tunnetaan saksankielisen nimensä Lysergsäurediethylamid ensikirjaimina eli LSD:nä tai slangissa myös happona. LSD:n syntetisoi Albert Hofmann 1938. LSD:tä on käytetty psyykenlääkkeenä 1947–1965. CIA ja Yhdysvaltain armeija on testannut sitä myös totuusseerumina ja aivopesuaineena. LSD:n käyttö päihteenä alkoi 1960-luvulla.^[1]

LSD:n valmistukseen käytetään torajyvästä saatavaa ergot-alkaloidia. Puhtaimmassa muodossaan se on väritön, hajuton ja vähän kitkerän makuinen. Useimmiten LSD:tä nautitaan suun kautta pieneen paperipalaan tai sokeripalaan imeytettynä, tai gelatiinin kautta, mutta sitä voidaan nauttia myös ruoan tai juoman mukana.

LSD:n vaikutus voi kestää 6–12 tuntia. Eräät käyttäjät kokevat aineen "laajentavan" tajuntaansa. He puhuvat aistien sekoittumisesta. LSD voi harvoissa tapauksissa aiheuttaa käyttäjälle psykoosin, kuten kaikki voimakkaat hallusinogeenit.

Suomen pimeillä markkinoilla LSD:tä esiintyy vain satunnaisena.^[2] Aineen valmistaminen edellyttää korkeatasoista kemian tuntemusta, ja syntetisointiin tarvittavista kemikaaleista osa on erittäin vaarallisia.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Käyttötavat 3 Vaikutukset 4 Viihdekäyttö 5 Käytön haitat 5.1 Yliannostus 6 Riippuvuuspotentiaali 7 Lainsäädäntö 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

muokkaa Historia

LSD:n syntetisoi ensimmäisen kerran Sandoz-yrityksen kemisti Albert Hofmann (1906–2008) Baselissa, Sveitsissä, vuonna 1938 etsiessään migreenilääkkeeksi sopivaa yhdistettä. Tuolloin Hofmann ei kiinnittänyt LSD:hen huomiota, mutta palasi tutkimaan ainetta uudestaan vuonna 1943. Tällöin hän ilmeisesti vahingossa sai pienen annoksen ainetta ja huomasi outoja muutoksia tajunnantilassaan. Hofmann ei keksinyt muutokselle muuta syytä kuin tutkimansa LSD:n, ja niinpä hän kokeili ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietoisesti LSD:tä 19. huhtikuuta 1943. Hän arveli ottavansa pienen ja varovaisen määrän, 250 Âµg, mutta annos osoittautui voimakkaaksi kokemukseksi. Hofman kuoli 102 vuotiaana. Hän nautti kuolemaansa asti säännöllisesti LSD:tä.^lähde?

1940-luvun lopulla LSD:tä alettiin tutkia psykiatrian apuvälineenä USA:ssa. 1950-luvulla CIA kokeili sen käyttöä muun muassa totuusseerumina MKULTRA-projektissa ja myöhemmin kemiallisena aseena.

1960-luvulla LSD:n käyttö siirtyi tutkimuslaitoksista kaduille. Sen käyttö yleistyi nopeasti, ja vuonna 1966 se kiellettiin Kalifornian osavaltiossa ja vuotta myöhemmin koko Yhdysvalloissa. 1971 säädettiin YK:n yleinen huumausainesäädös, jossa oli kiellettyjen huumausaineiden listalla myös LSD kategoriassa I, mikä esti kaiken tutkimuksen YK:n jäsenmaissa. Ison-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee laati vuonna 2006 kattavan luokittelun päihteiden suhteellisesta haitallisuudesta ihmiselle. Siinä LSD on luokiteltu vähemmän haitalliseksi kuin kannabis, tupakka ja alkoholi.^[3]

muokkaa Käyttötavat

Puhdas LSD on valkoista, hajutonta vesiliukoista jauhetta, joka tavallisesti on liuotettu nesteeseen. LSD on yleensä valmiiksi imeytettynä pienissä, erilaisin kuvioin varustetuissa imupaperilappusissa, joista käytetään nimitystä blotter. LSD:tä on saatavilla myös erittäin pieninä pillereinä, jotka ovat noin riisinjyvän kokoisia, ja niistä käytetään usein nimeä microdot.

Liuosmuodossa oleva LSD voidaan nauttia suoraan ihon lävitse tai kielelle, mutta usein liuosmuotoinen LSD imeytetään tippa kerrallaan haluttuun hygroskooppiin, esimerkiksi sokeripalaseen.

muokkaa Vaikutukset

LSD:n vaikutukset ilmenevät yleensä noin tunnin sisällä ja kestävät monesti yli kymmenenkin tuntia. Ensin alkavat fyysiset vaikutukset, joihin kuuluvat pupillien laajeneminen sekä jossain määrin sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen ja lievä verenpaineen kohoaminen. Vaikutukset häviävät itsestään vähitellen.

Varsin pian fyysisten vaikutusten alkamisen jälkeen aistihavainnot ja mieliala muuttuvat. Ajan, välimatkojen, painovoiman tai itsensä ja ympäristön suhteiden kokeminen voi muuttua. Kokemusten laatu ja voimakkuus ovat poikkeavia eri käyttäjillä ja eri käyttökerroilla – siksi puhutaankiin usein "hyvistä tripeistä" ja "huonoista tripeistä".

LSD aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja.^[4] Mahdollinen epätoivottu vaikutus on paniikkikohtauksen kaltainen tila, johon saattaa kuulua mm. voimakasta "hulluksi" tulemisen, kuoleman tai itsensä hallinnan kadottamisen pelkoa.

muokkaa Viihdekäyttö

Useat mielenterveyden ammattilaiset, jotka ovat olleet tekemisissä LSD:n tutkimuksessa (tunnetuimpina Harvardin psykologian professorit tohtori Timothy Leary ja tohtori Richard Alpert), ovat tulleet vakuuttuneiksi LSD:n mahdollisuuksista olla apuna henkisessä kasvussa. Syksyllä 1961 tohtori Timothy Leary väitti antaneensa psykedeelisiä huumeita yli kahdellesadalle ihmiselle ja todenneensa, että 85% hänen testihenkilöistään kertoi tämän kokemuksen olleen heidän elämänsä opettavaisin.

Heidän tutkimuksistaan tuli enemmän kiistanalaisia, kun Leary ja Alpert väittivät löytäneensä yhteyden LSD-matkan ja uskonnollisen valaistumistilan välillä. Heitä väheksyttiin akateemisessa psykologiayhteisössä ja heiltä poistettiin oikeus lailliseen huumeen hankintaan. Tohtorit Leary ja Alpert hankkivat ison erän LSD:tä ja siirtyivät yksityiseen kartanoon jossa he jatkoivat tutkimuksiaan. Kokeilut menettivät tieteellisen luonteensa, kun heistä kehittyi vastakulttuurin spirituaaliset gurut jotka yhteistyössä hippiliikkeen kanssa kehoittivat ihmisiä kyseenalaistamaan auktoriteetit ja vallitsevan tilanteen. Tämä tiivistyi Learyn sanontaan "Turn on, tune in, drop out".

Vuoden 1966 LSD:n myyntikiellosta huolimatta LSD:n laiton viihde- ja terapeuttinen käyttö jatkuivat monessa maassa mustanpörssin ja kovan kysynnän ansiosta. Lailliset, akateemiset tutkimukset LSD:n toimintamekanismeistä ovat myös johtaneet tapauksiin, tosin harvoihin, joissa on kokeiltu aineitta testihenkilöihin. Huolimatta sen tuomitsemisesta, jatkoi hippiliike LSD:n säännöllisen käytön edistämistä, sellaisten hahmojen johdolla kuten Leary ja psykedeelisten rock-bändien kuten The Doors ja The Grateful Dead. "Happopäätä" on käytetty (joskus halventavasti) nimityksenä ihmisistä jotka käyttävät LSD:tä säännöllisesti.

muokkaa Käytön haitat

LSD:n ja muiden psykedeelien käytöstä ei ole todettu pysyviä fyysisiä seurauksia tai vieroitusoireita. Aineen tajuntaa muuttavien ja mieltä herkistävien ominaisuuksien vuoksi käyttöolosuhteilla on huomattava merkitys psyykkisten haittavaikutusten synnyssä tai niiden välttämisessä. LSD:n käyttö voi tuottaa ahdistus- tai paniikkikohtauksen ja laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian. Pitkäaikaisessa käytössä LSD voi myös lisätä masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden^[5] ja itsemurhakuoleman riskiä. Tällaisten oireyhtymien erottaminen jo olemassa olevasta mielenterveyden häiriöstä voi olla vaikeaa. Huumeen käyttö voi pitkällä tähtäimellä aiheuttaa myös muistin heikkenemistä ja vaikeuksia ajatella selkeästi.

Pysyvän psykoosin riski on olemassa jo yhden käyttökerran jälkeen. Jotkut käyttäjät ovat kokeneet takautuneita aisti-, varsinkin näköharhoja vielä vuosien kuluttua käytöstä. Täyttä varmuutta takautumien yhteydestä aiempaan LSD:n käyttöön ei ole^[1].Epäselvää on, voiko psykoosi kehittyä myös LSD:n käyttäjälle, joka ei muutoin olisi sille altis. Monet käyttäjät voivat yksittäisenkin tripin jälkeen kokea lääkitystä vaativaa unettomuutta.

Yksittäisetkin käyttökerrat voivat aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia etenkin persoonallisuushäiriöisillä henkilöillä, jotka käyttävät useita päihteitä.

muokkaa Yliannostus

LSD:n yliannostuksen riski on hyvin vähäinen. Potentiaalisesti tappava annos on kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin normaaliannos.^[6]

muokkaa Riippuvuuspotentiaali

LSD:n käytöstä seuraa sietokyvyn kasvamista siten, että jopa suurien annosten vaikutus on vähäinen tai olematon. Herkkyys palautuu, mikäli LSD:tä tai muita tryptamiineja ei muutamaan päivään käytä.

Psykedeelit eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta. Mahdollisuus psyykkiseen riippuvuuteen on olemassa, vaikka se kehittyy yleensä vain osalle LSD:n säännöllisistä käyttäjistä.^[7] Käytön lopettamisesta ei seuraa fyysisiä vieroitusoireita^[1].

muokkaa Lainsäädäntö

LSD on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi psykotrooppiseksi aineeksi YK:n vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden luettelossa I. Suomessa LSD on luokiteltu sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä 1709/1993 huumausainelain tarkoittamaksi laittomaksi päihteeksi, jonka valmistus, myynti, maahantuonti ja hallussapito on kielletty. LSD katsotaan myös oikeuskäytännössä rikoslain (50. luku, § 5) tarkoittamaksi erittäin vaaralliseksi huumeeksi, jonka valmistuksesta tai levityksestä voidaan rangaista törkeänä huumausainerikoksena vähintään yhden ja enintään kymmenen vuoden vankeudella. Huumausaineen käyttörikoksesta suurin mahdollinen rangaistus Suomessa on puolen vuoden vankeus.

muokkaa Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Päihdelinkki: LSD
2. ↑ Mitä Missä Milloin 2001: "Huumeongelma koskettaa koko Suomea", s. 287
3. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/shared/bsp/hi/pdfs/31_07_06_drugsreport.pdf
4. ↑ http://www.uta.fi/hyper/projektit/paataitse/lsd.htm
5. ↑ http://www.recovery.org.uk/druginfo/index.html
6. ↑ http://www.lycaeum.org/languages/finnish/psykoakt/old/synteettiset.html#lsd
7. ↑ http://www.recovery.org.uk/druginfo/index.html

muokkaa Aiheesta muualla

• Päihdelinkki: LSD
• LSD Erowid-päihdetietokannassa
• LSD artikkeli TIHKAL teoksen HTML-muodossa (englanniksi)
• Juha Alakulppi, Matka Baseliin, Albert Hofmann, LSD