Lääketiede tarkoittaa suppeassa merkityksessä terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet eli lääkinnän.[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa.
Suomessa on käytössä lääketieteellinen malli.
Sisällysluettelo |
muokkaa Historia
-
Pääartikkeli: Lääketieteen historia
Lääketieteen historia on pitkä ja siksi osin myös hämärä. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat joutuneet erikoistumaan sairaiden ja heidän kipujensa kohtaamiseen. Länsimaisen lääketieteen myyttinen perustaja on kreikkalainen jumala Asklepios, joka oli tarun mukaan Apollonin poika. Käytännössä rationaalisesti tauteihin suhtautuneen lääketieteen perusti länsimaissa Hippokrates Kosilainen, joka vaikutti 400- ja 300-luvuilla eaa. Antiikin lääketieteellisen tiedon kodifioi puolestaan Klaudios Galenos 100-luvun jälkipuoliskolla. Hänen auktoriteettinsa ohjasi länsimaista lääketiedettä aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Galenoksen ajattelu perustui oppiin neljästä oletetusta ruumiinnesteestä, joita olivat keltainen sappi, musta sappi, veri ja lima. Lääkärit pyrkivät rohdoin ja ruokavaliolla palauttamaan näiden tasapainon.
Renessanssin aikana lääketieteen edustajat alkoivat hiljalleen tutkia ihmisruumista ruumiinavauksin. Anatomian kehitys avasi tien ihmisruumiin tarkempaan tuntemukseen. 1600-luvulla mikroskoopin keksiminen mahdollisti solujen ja verenkierron löytämisen.
1700-luvulla kirurgian ja lääketieteen oppialat alkoivat yhdistyä, kun kirurgian harjoittaminen siirtyi välskäreiltä lääkäreiden hoitoon. Tällöin keksittiin myös ensimmäinen rokotus, kun isorokkoa vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältäneellä uutteella.
Vaikka lääketieteellä on pitkät perinteet, se saavutti vasta 1800-luvun loppupuolella erityisaseman ihmisen sairauksien hoidossa. Ruumiinavaukset, mikroskopian kehittyminen, bakteerien löytäminen ja kemian kehittyminen mahdollistivat lääketieteen nopean kehityksen. Rokotusohjelmat ja antibioottien keksiminen 1940-luvulla nujersivat lopulta useimmat kulkutaudit kehittyneistä teollisuusmaista.
Suomessa on 1980-luvun puolivälistä alkaen esitetty kritiikkiä, että lääketiede on saavuttanut liian hallitsevan aseman.[2] On puhuttu medikalisoitumisesta, länsimaissa vallitsevasta kehityssuunnasta, joka lisää lääkinnän ja lääketieteen toiminta-alaa yhteiskunnassa ja tekee terveyden edistämisestä ja lääketieteellisistä toimenpiteistä hyvin keskeisen asian ihmisen elämässä.
muokkaa Lääketieteen osa-alueet
muokkaa Kliinisen lääketieteen osa-alueita
- Sisätaudit on erikoisala, joka käsittelee aikuisten systeemisten eli koko kehon käsittävien sairauksien tutkimusta ja hoitoa. Perinteisessä merkityksessä sisätaudeilla on tarkoitettu kaikkia ei-kirurgisia elimellisiä sairauksia. Sisätauteihin luetaan yleensä kuuluviksi seuraavat alat:
- Endokrinologia eli umpieritysoppi tutkii ja hoitaa umpirauhasten sairauksia.
- Gastroenterologia on ala, joka käsittelee vatsan alueen elinten sairauksia.
- Hematologia on veren ja sitä muodostavien elinten tutkimiseen ja hoitamiseen erikoistunut ala.
- Infektiotaudit on tartuntatautien erikoisala.
- Kardiologia tutkii ja hoitaa sydämen sairauksia.
- Keuhkotaudit eli pulmonologia on hengityselinten sairauksia käsittelevä erikoisala.
- Nefrologia tarkoittaa munuaisten sairauksia koskevaa lääketieteen alaa.
- Reumatologia tarkoittaa reumatautioppia.
- Kirurgia on lääketieteen osa-alue, jossa sairauksia hoidetaan leikkaamalla. Kirurgia jaotellaan tavallisesti seuraaviin aloihin:
- Gastrokirurgia on kirurgian ala, joka tutkii ja hoitaa vatsaelinten sairauksia.
- Lastenkirurgia
- Neurokirurgia tarkoittaa keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairauksia käsittelevää kirurgian alaa.
- Ortopedia on tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin keskittynyt erikoisala.
- Plastiikkakirurgia
- Suu- ja leukakirurgia
- Sydän- ja rintaelinkirurgia
- Urologia
- Traumatologia on ala, joka tutkii ja hoitaa tapaturmien seurauksena syntyneitä vammoja.
- Verisuonikirurgia
- Anestesiologia ja tehohoito
- Dermatologia eli ihotaudit
- Fysiatria
- Geriatria tarkoittaa vanhusten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyttä lääketieteen erikoisalaa.
- Gynekologia ja obstetriikka eli naistentaudit ja synnytykset
- Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
- Neurologia eli hermoston taudit
- Onkologia eli syöpätaudit
- Oftalmologia eli silmätaudit
- Pediatria eli lastentaudit on ala, joka tutkii ja hoitaa lasten ja nuorten sairauksia. Useilla lääketieteen aloilla on pediatrinen vastineensa, kuten lastenpsykiatria, lastenneurologia, lastenendokrinologia ja neonatologia.
- Psykiatria, joka jakautuu mm. aikuis-, vanhus-, lasten- ja nuorisopsykiatriaan.
- Yleislääketiede
muokkaa Diagnostisia ja muita erikoisaloja
- Kliininen farmakologia
- Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede
- Kliininen kemia
- Kliininen mikrobiologia
- Kliininen neurofysiologia
- Oikeuslääketiede
- Patologia
- Perinnöllisyyslääketiede
- Radiologia
- Työterveyshuolto
muokkaa Lääketieteeseen liittyviä tieteen osa-alueita
- Anatomia
- Biokemia
- Bioetiikka
- Farmakologia
- Fysiologia
- Genetiikka
- Immunologia
- Mikrobiologia
- Patologia
- Ravitsemustiede
- Skatologia
- Toksikologia
muokkaa Lääketieteeseen liittyvät ammatit
- bioanalyytikko
- ensihoitaja
- farmaseutti
- fysioterapeutti
- hammaslääkäri
- lääkäri
- naprapaatti
- osteopaatti
- perushoitaja/lähihoitaja
- proviisori
- puheterapeutti
- ravitsemusterapeutti
- röntgenhoitaja
- sairaanhoitaja
- sairaalafyysikko
- sairaalakemisti
- sairaalamikrobiologi
- terveydenhoitaja
- toimintaterapeutti
muokkaa Lähteet
- ↑ Määritelmä on Lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan.
- ↑ Raimo Tuomainen: Medikalisaatio ja paramedikalisaatio - syitä, tunnusmerkkejä ja seurauksia
muokkaa Katso myös
muokkaa Aiheesta muualla
- Arno Forsius: Ihmisiä lääketieteen historiassa
- Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Kuopion yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Terveystieteiden keskuskirjasto (Terkko) - Lääketieteellinen kirjasto