Cella kuvan keskiosassa tummennettuna.
Cella (latinaksi ”pieni huone”) oli antiikin temppeleissä temppelin sisin osa, jonne jumalankuva oli sijoitettu. Cella oli yleensä yksinkertainen, pohjakaavaltaan suorakulmion muotoinen ja ikkunaton huone. Kreikkalaisissa temppeleissä cella oli yleensä rakennuksen keskellä, roomalaisissa temppeleissä puolestaan rakennuksen takaosassa.
