Babylon (kreikkaa) eli Baabel, alun perin Babilu oli Babylonian pääkaupunki alkaen kolmennelta vuosituhannelta eaa. Se sijaitsi Eufratin varrella nykyisen Al Hillahin kaupungin paikalla Irakissa, noin sadan kilometrin päässä nykyisestä pääkaupungista Bagdadista. Akkadian bāb-ilû tarkoittaa "Jumalan porttia", joka on käännös sumerinkielisestä nimestä Kadingirra.
muokkaa Historia
Varhaisimmat maininnat Babylonista on päivätyssä taulussa Sargon Akkadilaisen hallituskaudelta 24. vuosisadalta eaa., jolloin siitä tehtiin Babylonian pääkaupunki. Myöhemmin Babylonin asema ja väestö taantui vuosisatojen ajaksi. 1900-luvulla eaa. sen valloittivat Amorilaiset, kunnes Hammurabi palautti sen kuningaskuntansa pääkaupungiksi 18. vuosisadalla eaa. Babylonin on arvioitu olleen maailman suurin kaupunki vuosina n. 1770–1670 eaa. ja n. 612–320 eaa. Se on saattanut olla ensimmäinen kaupunki, joka on saavuttanut 200 000 asukkaan väkiluvun
Babylon oli valtiollisen, kaupallisen ja sivistyksen suhteen Etu-Aasian tärkein kaupunki kolmannelle vuosisadalle eaa., jonka jälkeen se vähitellen rappeutui.
