Avaruusromu on Maata avaruudessa kiertävää ihmisen aikaansaamaa romua. Se on miehitettyjen avaruusalusten päästämiä roskia ja jätteitä, astronauteilta kadonneita työkaluja, maalihitusia ynnä muita pieniä ja vähän suurempiakin kappaleita kuten rikkinäisiä satelliitteja ja kantorakettien vaiheita, jotka ovat vaaraksi satelliiteille ja miehitetyille avaruusasemille niiden suuren törmäysnopeuden vuoksi.
Esimerkiksi NASAlla on käytössään avaruusromun valvomiseen tarkoitettu tutka- ja kaukoputkiverkosto. Sillä voidaan havaita karkeasti ottaen kaikki metriä pienemmät kappaleet geosynkroniselta radalta ja yli 20 cm:n kappaleet 200 kilometrin korkeudesta. Yhdysvaltain ilmapuolustukseen kuuluvan NORADin valvonnan alla olevia kohteita on noin 100 000 kappaletta. Myös ESA valvoo avaruusromua, osin Sodankylästä käsin. Törmäyksiä luotaimiin ja satelliitteihin tapahtuu kuitenkin melko harvoin, koska kiertoradalla on paljon tilaa. Ihmisen aiheuttaman romun lisäksi avaruusaluksiin törmää mikrometeoriitteja. Törmäysten vaarallisuus johtuu siitä, että tyypillinen törmäysnopeus on 11 km/s.
Matalien kiertoratojen mikrometeoriitti- ja avaruusromutörmäyksistä on saatu tarkinta tietoa NASAn LDEF-satelliitista. Se oli kiertoradalla maalitauluna 68 kuukautta ja tuotiin takaisin sukkulalla. Myös ESAn Eureca-alus ja Hubblen aurinkopanelit on tuotu maahan avaruussukkulalla ja niiden osumia on analysoitu. Suomalainen DEBIE-laite mittaa ESAn PROBA-satelliitilla tällaisia törmäyksiä.
On arveltu että geosynkronisella radalla avaruusromu voi pysyä joitain kymmeniä tuhansia vuosia ja alemmalla ns. sää- ja vakoilusatelliittien kiertoradoilla muutamia vuosia ilmakehän jarruttavan vaikutuksen vuoksi. Alle 200 km:n korkuiset kiertoradat eivät ole pysyviä, toiminta-aika niillä on vain kuukausia.
Romun palaminen ilmakehässämme muistuttaa melko paljon meteorin tuloa ilmakehään. Maahan palaava avaruusromun kappale näyttää tulipyrstöiseltä valopallolta tai sikarilta tai näiden ryhmältä. Avaruusromu voi olla suurta meteoria värikkäämpi koska satelliiteissa käytetään eksoottisempiakin metalleja, jotka palavat erivärisillä liekeillä. Tunnettu tapaus on Neuvostoliiton ydinkäyttöisen vakoilusatelliitin putoaminen Kanadaan 70-luvulla. NASAn Skylab-avaruusasema putosi 1970-luvulla Australiaan. Tuorein tapaus avaruusromusta oli Mir-avaruusaseman alasajo Tyyneen valtamereen.
Vanhimpana avaruusromuna voidaan pitää 17. maaliskuuta 1958 laukaistua Vanguard 1-satelliittia, sillä se ei ole enää toiminnassa ja sitä aiemmin avaruuteen lähetetyt Sputnik 1 ja Sputnik 2 sekä Explorer 1 ovat jo pudonneet maahan. Vanguardin arvellaan pysyvän vanhimpana noin vuoteen 2248 saakka. [1]
muokkaa Viitteet
- ↑ Vanguard 1 NASA. Viitattu 2008-03-25.
muokkaa Aiheesta muualla
- Tähdet ja avaruus -lehden numero 6/2004 [1]