Ars-näyttelyt ovat Suomessa vuodesta 1961 alkaen järjestettyjä suuria kansainvälisen nykytaiteen katsauksia. Näyttelyt on järjestetty 5-12 vuoden välein. Ensimmäinen Ars oli esillä myös Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä, mutta vuodesta 1983 Arsit on järjestetty pelkästään Helsingissä.
Vuoteen 1995 asti Arsit pidettiin Ateneumin taidemuseossa ja sen jälkeen Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä. Seitsemän järjestettyä Ars-näyttelyä on kerännyt vuodesta 1961 vuoteen 2006 asti yhteensä 863 000 kävijää ja esittänyt teoksia yhteensä noin 550 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä.
Sisällysluettelo |
muokkaa Nykyaikaa ja kansainvälisyyttä
Ars-näyttelyt syntyivät siitä ajatuksesta 1950-luvun lopulla, että Suomi oli vaarassa jäädä eristettyyn kulttuuriasemaan tai tyhjiöön kylmän sodan kahden maailmanjärjestelmän välisessä taistelussa. Laajalla yleisöllä ei ollut mahdollisuutta tutustua kansainväliseen nykytaiteeseen. Suurten kansainvälisten nykytaiteen katsausten, Venetsian biennaalin, Kasselin documentan tai Sao Paulon biennaalin tapaan haluttiin luoda aika-ajoin toistuva nykytaiteen esittely maahamme.
Ars-näyttelyt ovat vuorollaan tuoneet mukanaan oman aikansa nykyaikaisuuden ja kansainvälisyyden tunnelmia. Esimerkiksi ensimmäisen Arsin kuraattori Sakari Saarikivi totesi avajaispuheessaan vuonna 1961:
»Aikana, jolloin atomin ytimestä puserretaan esiin pelottavia voimia ja jolloin astronautit valmistautuvat matkustamaan toisille planeetoille, ei aikansa mukana elävä taiteilija voi tyytyä maalaamaan pulloja ja punaposkisia omenoita. Hän tekee avaruusmatkansa siveltimellä ja taltallaan - tai niiden nykyisillä korvikkeilla.»
Neuvostoliittolainen Juri Gagarin oli keväällä 1961 tehnyt ensimmäisen avaruuslennon. Nykyajan henkeä näyttelyn ilmapiiriin toi myös maailman suurimman atomipommin Tsar Bomban laukaisu Novaja Zemljalla Ars 61:n aikana.
Näyttelyn idea ja rakenne on vaihdellut näyttelystä toiseen. Joskus se on ollut jonkun otsikon alle pitäytyvä teemanäyttely, joskus Arsissa taas on esitelty ajankohtaista kansainvälistä taidetta ilman tarkkoja temaattisia rajauksia. Joskus mukana on ollut suomalaisia taiteilijoita, toisinaan taas on esitetty pelkästään ulkomaista taidetta.
Näyttelyn järjestäjinä ovat toimineet Suomen Taideakatemia (1961, 1974, 1983) ja Suomen Taiteilijaseura (1961) sekä Ateneumin taidemuseo (1969) ja Nykytaiteen museo (1995, 2001 ja 2006). Vuodesta 1983 näyttelyissä on toteutettu suomalaisissa mittasuhteissa laajaa kulttuurisponsorointia ja -markkinointia. Tämä on tuonut näyttelyihin kaupallista sivumakua, mutta aiheuttanut myös sen, että kalliita kansainvälisiä suurnäyttelyitä on ylipäätään pystytty rakentamaan maahamme.
muokkaa Vastaanotto
Vuodesta 1983 Ars tuli kansainvälisen lehdistön noteeraamaksi suurimmaksi kansainväliseksi nykytaiteen yhteisnäyttelyksi Pohjois-Euroopassa. Kun kussakin Arsissa on ollut esillä varsinkin laajalle yleisölle tuntematonta kansainvälistä nykytaidetta, näyttelyt ovat herättäneet lähes poikkeuksetta keskustelua. Myös kotimainen lehdistö on nostattanut kohuotsikoita suuria yleisömääriä keräävän taidenäyttelyn puitteissa.
Arsit ovat tuoneet uusia ja Suomessa aikaisemmin tuntemattomia taiteen suuntauksia laajan yleisön silmien eteen. Arsien mukana on tutustuttu muun muassa informalismiin, tila- ja ympäristötaiteeseen, minimalismiin, fotorealismiin, installaatioihin, käsitetaiteeseen, performansseihin sekä videotaiteeseen.
Kulttuurin kansainvälistyessä kylmän sodan lopulla Ars-näyttelyiden tehtävä muttui. Ars 06:n avajaissanoissa Kiasman johtaja Tuula Karjalainen sanoi:
»Ennen niiden päätehtävä oli näyttää, mitä maailmalla oli tapahtunut ja tuoda kuvataiteen suhteen syrjäiseen Suomeen nähtäväksi viimeinen sana maailman nykytaiteesta. --- Nyt tätä tarvetta sellaisenaan ei enää ole, Suomi ei ole syrjässä maailman nykytaiteesta ja me tiedämme täällä erittäin hyvin mitä maailmalla tehdään ja olemme merkittävä osa kaikesta tästä tapahtumisesta. Silti meillä on tarve tehdä aika ajoin suurnäyttely, jossa luodataan jotain tai joitain ydinasioita taiteessa.»
Jokainen näyttely on saavuttanut runsaan yleisömenestyksen. Kohu Arsin ympärillä on vähentynyt, mutta ajan kansainvälinen taide on antanut aihetta myös suuren yleisön hämmästelylle ja tarkkailulle.
muokkaa Näyttelyt
muokkaa Ars 61
- paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (13.10.-12.11. 1961), osa teoksista Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä
- komissaari: Sakari Saarikivi
- tekijöitä: 117, teoksia: 238, yleisöä: 39 000
- Ars 61 esitteli Espanjan, Ranskan, Italian ja Suomen nykytaidetta. Kokoonpanossa korostuivat kansainvälisen informalismin ja abstraktin taiteen erilaiset ilmaisumuodot.
- Näyttelyn jälkeen ei-esittävä taide löysi sijansa myös Suomesta.
muokkaa Ars 69
- paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (8.3.-13.4.1969), sekä Tampereen nykytaiteen museo ja Tampereen taidemuseo (20.4.-11.5.1969)
- komissaarit: E. J. Vehmas, Salme Sarajas-Korte
- tekijöitä: 61, teoksia: 168, yleisöä: 70 000
- Mukana myös mm. amerikkalaisia ja japanilaisia taiteilijoita. Esitteli pop-taiteen, kineettisen taiteen ja minimalismin keskeisten tekijöiden teoksia. Mukana mm. Edward Kienholz, Claes Oldenburg, César. Suomalaisia taiteilijoita ei tällä kertaa mukana.
- Sara Hildén osti näyttelystä merkittäviä teoksia taidekokoelmaansa.
muokkaa Ars 74
- paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (15.2.-31.3.1974) ja Tampereen taidemuseo sekä Tampereen nykytaiteen museo (15.4.- 15.5.1974)
- komissaarit: Salme Sarajas-Korte, apulaiskomissaari Leena Peltola
- tekijöitä: 87, teoksia: 267, yleisöä: 120 000
- Ensimmäinen Ars, jossa oli selkeä teema. Tavoitteena oli esitellä todellisuuteen pohjautuva kuva ja sen antamat mahdollisuudet nykyajan taiteilijalle. Esitteli kansainvälistä realismia, jossa poliittiset, fotorealistiset ja uusrealistiset ainekset olivat rinnakkain. Mukana muun muassa Duane Hansonin naturalistinen veistos Siivooja, Suomesta muun muassa Esko Tirronen.
- Amerikkalaisen fotorealismin katsottiin olevan "eräs ääri-ilmiö viime vuosina länsimaissa ilmenneessä reaktiossa abstraktia ilmaisua vastaan."
- Ars 74 -näyttelyyn yritettiin saada Neuvostoliiton ja DDR:n osastot, mutta maat eivät osallistuneet. Samanaikaisesti Helsingin Taidehallissa oli esillä Neuvostorealismin näyttely ja loppuvuodesta DDR:n taiteen näyttely.
- Ars 74:n jälkeen fotorealismin ja yhteiskunnallisen realismin aallot pyyhkivät Suomen taiteessa.
- Jotkut kriitikot, esimerkiksi J. O. Mallander katsoivat myös, että näyttely esitti vain pienen osan ajan kansainvälisestä nykytaiteesta.
muokkaa Ars 83
- paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (13.10.1983 - 15.1.1984)
- komissaarit: Leena Peltola, apulaiskomissaari Tuula Arkio
- tekijöitä: 70, teoksia: 197 sekä 17 videota ja filmiä 276 tekijältä, kolme performanssia, yleisöä: 180 000
- Tavoitteena esitellä kansainvälistä nykytaidetta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kotimaisia taiteilijoita ei mukana. Ars 83 toi uusekspressiivisen maalaustaiteen, arte poveran, italialaisen transavantgarden, installaatiot eli tilaa varten tehdyt teokset, performanssit ja videotaiteen Suomeen.
- Näyttely vastasi ajan henkisiin muutospyrkimyksiin, haluun kansainvälistyä ja tuoda uutta moniarvoisuutta sekä arvorelativismia kotimaiseen taiteeseen ja kulttuuriin.
- Vaikutus ulottui välittömästi suomalaiseen taiteeseen, jossa muun muassa installaatioista ja videoista tuli uusia suosittuja ilmaisukeinoja.
- Mukana muun muassa Richard Serra, Wofgang Laib, James Turrell, Abramovic & Ulay, Dieter Appelt, Joseph Beuys, Daniel Buren, Jannis Kounellis, Joseph Kosuth, Richard Long, Mario Merz, Nam June Paik
- Keskustelua herätti myös ensimmäinen laaja nykytaiteen näyttelyn sponsorointi, jossa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SKOP tuki näyttelyä.
- Näyttelyn yhteydessä sekä asiantuntijat että niin sanottu suuri yleisö kävivät poikkeuksellisen laajan ja elävän julkisen keskustelun nykytaiteesta.
muokkaa Ars 95
- paikka ja aika: Ateneum, Helsinki (11.2.-28.5.1995)
- kuraattorit: Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri ja Asko Mäkelä
- tekijöitä: 90, teoksia: 168, yleisöä: 140 000
- Teemana Yksityinen ja julkinen: Ero yksityisen ja julkisen välillä modernisuuden rakenteena.
- Näyttelyn suunnittelussa otettiin huomioon erilaiset taideyleisöt.
- Ars 95 nostatti kohun esitellessään uudenlaista näkemystä ihmisen ruumiillisuuden ilmentämisestä taiteen keinoin.
- Näyttelyssä oli esillä myös muutamia vuorovaikutteisen tietokonetaiteen teoksia, kuten Myst-tietokonepeli.
- Näyttely osoitti, miten taiteilijat ottavat käyttöönsä uuden teknologian ja miten teokset vetoavat eri aisteihin.
muokkaa Ars 01
- paikka ja aika: Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki (30.9.2001 - 20.1.2002)
- kuraattorit: Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri, Patrik Nyberg ja Jari-Pekka Vanhala, Virve Sutinen, Sanna Rekola
- tekijöitä: 73, teoksia: mukana myös Kiasma-teatterin tanssi- ja teatteriesitykset, yleisöä: 129 000
- Ars sai kodin 1998 avatusta Nykytaiteen museo Kiasmasta.
- Teemana Kolmas tila, jolla järjestäjät tarkoittivat tilaa, joka syntyy eri kulttuuritaustoista tulevien ilmaisukeinojen ja kuvastojen kohdatessa sekä visuaalisen kulttuurin rajojen liikkuessa.
- Ars 01 käsitteli taiteen ja globalisaation yhteenkietoutumista.
- Monikulttuurisuus ja maasta- ja maahanmuuton tematiikka.
muokkaa Ars 06
- paikka ja aika: Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki (21.1.-27.8.2006)
- kuraattorit: Tuula Karjalainen ja Jari-Pekka Vanhala
- tekijöitä 40 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää 24 maasta, teoksia yli 100, vaihtuvia näyttelyosia ja oheisohjelmia seitsemän kuukautta jatkuvassa tapahtumasarjassa, yleisöä: 185 333.
- Ars 06 teemaotsikkona oli Toden tuntu
muokkaa Katso myös
muokkaa Aiheesta muualla
muokkaa Lähteet
Näyttelyluettelot Ars 61, 69, 74, 83, 95, 01 ja 06.