Aleko Axel August Eugen Lilius[1] (2. huhtikuuta 1890 Pietari, Venäjä – 24. kesäkuuta 1977 Helsinki) oli kansainvälinen seikkailija, lehtimies, liikemies, kirjailija ja valokuvaaja. Useimmat Liliuksen kirjoista ja lehtijutuista perustuivat hänen matkoihinsa mm. Kiinassa, Marokossa ja Meksikossa.

Sisällysluettelo

muokkaa Elämä ja ura

Aleko Liliuksen isä oli esikuntakapteeni Axel Lilius ja äiti kenraalimajuri Julius Starckin tytär, Natalia Starck.[1]

Aleko Lilius toimi ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana liikemiehenä Suomessa.[2]. Eräs hänen tunnetuimpia kauppojaan oli Uudenkaarlepyyn–Kovjoen rautatien ostaminen; rata oli aiheuttamassa Uudenkaarlepyyn kaupungille jo konkurssia, kun Lilius osti sen käteisellä. Kiskot hän myi hyvään hintaan venäläisille ja liikkuvan kaluston eri rautatieyhtiöille. Suurin hyöty tästä oli se, että kyseisen jo varhain hävinneen radan kalusto tuli kuvattua tarkemmin kuin monien muiden: Lilius teetti kalustosta hienon valokuvallisen myyntikuvaston, jota sittemmin on hyödynnetty paljon radan historiaa tutkittaessa. Samoin on sanottu, että viimeinen jäljelle jääneistä radan matkustajavaunuista - joka ei kelvannut kenellekään - kätkettiin Liliuksen toimesta syrjäiseen latoon Imatralla, etteivät venäläiset takavarikoisi sitä; sinne vaunu unohtui vuosikymmeniksi, kunnes lopulta löytyi kun rakennus vaihtoi omistajaa. Monien vaiheiden jälkeen vaunu päätyi Jokioisten museorautatielle.

Tammikuussa 1918 Lilius onnistui diplomaattisen luovimisen avulla selviämään sisällissodan pahasti koettelemassa Helsingissä. Hänet jätettiin lopulta rauhaan - vaikka hän olikin tosiasiassa vastapuolella, pelastaen mm. erään lumihankeen haavoittuneena hylätyn nuoren suomalaisen kadetin hengen. Kadetti oli myöhempi majuri Bror Hjelt[3], joka armeijasta eläkkeelle jäätyään perusti monia liikeyrityksiä, tunnetuimpana maamme urheilusukellusalan edelläkävijä Optomec Oy:n; toiminimi oli rekisteröity alun perin optis-mekaanisten laitteiden maahantuontia varten mutta hanke raukesi ja alaksi tulikin aivan muuta. [4]

Vielä vuonna 1916 Lilius oli Suomen eniten verotettujen joukossa, samoin kuin hänen pankkinsa Helsingfors Privatbanken.[5] Liliuksen liiketoimet päättyivät kuitenkin konkurssiin, ja sen jälkeen hän hankki elantonsa toimittajana.

Vuonna 1919 hän kirjoitti käsikirjoituksen elokuvaan Venusta etsimässä eli erään nuoren miehen ihmeelliset seikkailut ja myös esiintyi itse elokuvassa. 1920- ja 1930-luvulla Lilius matkusti useiden lehtien ulkomaankirjeenvaihtajana Itä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Hän toimi myös kielitieteilijä Rudolf Schullerin valokuvaajana Meksikossa 1920-luvulla.

Lilius asui 1930-luvulla Yhdysvalloissa ja 1950-luvulla Marokossa. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1958 ja ryhtyi harrastamaan maalausta. Lilius oli naimisissa Yleisradion pitkäaikaisen kuuluttajan ja puhetekniikan ja lausunnan opettajan Ebba Alma Naemi Liliuksen (o.s. Jacobsson, 1888–1970) kanssa.

muokkaa Teoksia

  • Venusta etsimässä eli erään nuoren miehen ihmeelliset seikkailut (elokuvakäsikirjoitus, 1919)
  • Herr C.G:s politiska affärer (novelli, 1919)
  • Resor och äventyr i Mexiko (1924)
  • Min kinesiska krigsbok (1928)[6]
  • I Sailed with Chinese Pirates (1930)
  • The Romantic Thousand Islands, Their Towns and Times (1948)
  • Turbulent Tangier (ruotsinnettu nimellä Bland synderskor och smygglare i Tanger, 1954)
  • Lady Jaguar (1956)
  • Nuori mies panee toimeksi (alkuteos Ung man i farten, 1956)
  • Aikoja on eletty (alkuteos Ett herrans liv, 1957)
  • Ahmed ja kultaraha (1959)
  • The Romantic Thousand Islands: Photographs – Maps – History (1962)

muokkaa Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Arno Forsius: Liliuksen suvun vaiheita Arno Forsius. Viitattu 7.5.2007.
  2. ↑ Aleko Lilius 1890–1977 Fredrik Liljeström: Nykarlebyvyer (alkuperäinen lähde Uppslagsverket Finland, 1983). Viitattu 7.5.2007. (ruotsiksi)
  3. ↑ Nuori mies panee toimeksi, s. 119 - 120
  4. ↑ Kari Jokinen: Sukeltajan tie, luku Hapesta paineilmaan
  5. ↑ De högst taxerade i Helsingfors - Hufvudstadsbladetista 14.3.1917
  6. ↑ Biblioteksbladet / Fjortonde årgången, 1929, s. 227

muokkaa Aiheesta muualla